Haikeaa..

Haikeaa siksi, että huomenna on Antin viimeinen hoitopäivä pitkäaikaisella hoitotädillään. Antti on ollut läheisellä perhepäivähoitajalla tämän äitiyslomani ajan, eli viime syksystä saakka vain maanantaisin,mutta sitä ennen joka ikinen arkipäivä 1-vuotiaasta saakka. Hän on viettänyt siis kolme mukavaa vuotta Kirstin, ihanan hoitajan kanssa. Antti meni aluksi hänelle aamuisin jo seitsemän jälkeen, koska työmatkamme on melko pitkä. Kirsti kertoikin heidän viettäneen mukavia varhaisia aamuja Antin makoillessa pienenä poikasena hänen vatsansa päällä lattialla hieman vielä unen pöpperöisenä.. Kuulosti silloin niin ihanalta, että minun poikani sai noin mukavan hoitotädin. Kaikin puolin myös Antti on viihtynyt hoitopaikassaan tosi hyvin ja ollut aina innoissaan menossa sinne.

Päätimme kuitenkin keväällä, että jatkan hoitovapaata vuoden vaihteeseen saakka, muuten viettäisin tällä hetkellä äitiyslomani viimeisiä päiviä.. Samalla päätimme, että Antti jää kotiin, eikä mene enää hoitoon syksyksi. Hänellä alkaa seurakunnan päiväkerhokin, joten siellä näkee saman ikäisiä kavereita ja oppii sosiaalisia suhteita. Idea on edelleen oikein hyvä, enkä vaihtaisi sitä muuhun. Kuitenkin nyt selvisi, että jos olisinkin mennyt töihin jo elokuusta, olisimme saaneet luultavasti molemmat pojat tuolle samaiselle hoitajalle kokopäiväisesti. Vuodenvaihteesta sitten taas ei ole mitään tietoa..

Onpa tämä hankalaa tämä luopumisen tuska, vaikka tiedän, että pojilla on varmasti hyvä olla minun kanssani. Välillä jopa ajattelen, että pitäisikö sitä vielä muuttaa suunnitelmaa ja soittaa nopeasti hoitotoimistoon, että menenkin töihin jo elokuussa. Lisäksi tiedän, että töissäkin se ratkaisisi monta ongelmaa, jos soittaisin ja sanoisinkin tulevani jo syksyksi.. Mutta ei, sitten taas mietin, että onhan niitä hyviä hoitajia muitakin ja kun on kerrankin mahdollisuus hoitaa omia lapsiaan itse, edes puoli vuotta, niin minä käytän sen hyväksi. Eiköhän se mukava hoitopaikka järjesty pojille sitten vuoden vaihteessakin, näin täytyy toivoa.

Kuvassa on Antin hoitolaukkuna viimeisen vuoden ajan kulkenut ihana kassi. Olen ostanut sen Seinäjoen käsityömessuilta. Kuva on Maarit Ailion. Hänellä on paljon ihania kuva-aiheita, joita on saatavana vain ja ainoastaan erilaisilta messuilta niin julisteina, kortteina kuin painokuvinakin ja niistä tehtyinä erilaisina tuotteina. Olen vakiasiakas tällä kojulla aina kun vain heidän myyntipisteensä huomaan.

Vielä täytyy muuten kertoa, että kysyessäni Antilta, että mitä hän haluaisi antaa hoitotädilleen lahjaksi, hän vastasi, että paidan. Siis paidan! Mikään ei muuttanut hänen mieltään ja niinpä kävimme ostamassa Kirstille kesäpaidan. Vaikea ostettava, mutta löysimme Finn Wear:in pinkin trikoopaidan, jonka luulisin nyt olevan edes hieman hänen näköisensä ja jopa suunnilleen hänen kokoisensakin. Lisäksi Antti on askarrellut pahvisen kehyksen, johon laitamme hänen kuvansa. Se toimikoon korttina.

Sitten Juhannukseemme. Kauniista kukkasista olemme voineet nauttia vielä juhannuksen ylikin, koska sain viime viikolla kaksi tosi nättiä ruusukimppua.

Juhannuksen pyhinä saimme paljon aikaiseksi. Teimme takapihan kiveystä ja nauroimmekin, että kun muut heittelevät kiviä jossain kauniin järven rannalla, niin me paiskimme niitä täällä takapihallamme hiki hatussa :`). No, joka tapauksessa saimme pihaa todella paljon valmiimmaksi. Torstaina meillä oli vieraita, oikeastaan vähän kuin yllätysvieraita. Hauskaa pitkästä aikaa. Muuten teimme tosiaan noita kivihommia ja iltaisin kävimme saunomassa. Ensin perjantaina minun vanhempieni mökillä ja sitten lauantaina mieheni vanhempien mökillä, josta laitoinkin kuvia jo kahdessa aikaisemmassa postauksessani. Tässä tunnelmaa nyt perjantain mökkipaikasta.

Näkymä laiturilta mökille..

..ja laiturilta lammelle.

Tämä on sellainen todella rauhallinen metsälampi, joka osuu isäni metsäsaralle. Lammessa on todella kylmä vesi, se kun on sellainen lähdeperäinen, samoin kuin tuo appivanhempieni mökin lampi. Paikka on melko soinen, joten suopursut kukkivat siellä kauniisti. Isäni oli muutamia vuosia sitten tosi innokas hirsiveistäjä ja onkin veistänyt itse tuon oman mökkinsä. Mökki sijaitsee keskellä rauhallisinta metsää ja on todella rentouttava paikka.

Molemmissa mökeissä hyvänä puolena on kaiken muun lisäksi se, että toinen sijaitsee meiltä kotoa noin kahden kilometrin päässä ja toinen noin 20:n kilometrin päässä, eli ajomatka on lyhyt ja toiseen pääsee vaikka pyörällä.

Juhannuksesta jäi oikein mukava olo. Ihanaa kun ei satanut juuri ollenkaan, vain pieni kuuro perjantai aamupäivällä ja siinä se. Tänään sai kastella jo kukkiakin, etteivät kuivahda! Näissä tunnelmissa toivotaan mukavaa alkavaa viikkoa!