Viikonloppu ja ystävät

Vihdoinkin olen päivittämässä tätä blogiani, mihinkäköhän se aikani taas kuluikaan??
No, perjantaina olimme koko päivän ystäväperheemme luona, ensin minä poikien kanssa ja sitten myös miehemme, jotka ovat työkavereita, tulivat töistä päästyään molemmat heille. Grillausta, lasten leikkejä, aikuisten jutustelua ja silleen.. Tämä perhe on meille vielä melko uusi tuttavuus. Heilläkin on pieniä lapsia ja miehemme ovat tutustuttaneet meidät naisetkin.

Lauantaina olimme kotonani, eli lasten mummulassa. Siellä nautimme ihanasta lämpimästä päivästä ja löysin muutamia kivoja asioita puutarhaan; alla kuvassa näkyvän vanhan sangon ja sen alle kauniin liuskekiven. Tänään kävinkin hakemassa siihen nämä vaaleanpunaiset pelargoniat (mitenköhän kirjoitetaan oikein). Takana muuten pian kukkaan puhkeava lumipalloheisi -puumallisena, yksi puutarhamme suosikeista.

Lauantaina kävin myös ostamassa muutaman kauniin runkoruusun. Ruusut ovat minulle uusi tuttavuus, joten hieman jännittää, miten saan ne elämään..

Mummulassa ollessamme Antin pyörästä otettiin apupyörät pois ja Antti oppi tosi näppärästi pyöräilemään! Oppimista auttoi se, että mieheni oli nostanut apupyöriä jo toukokuun alussa sen verran ylöspäin, että ne ottivat maahan vain hieman horjahtaessa ja kääntyessä. Kuvassa päästä puuttuu kypärä, kun kuvan oton tohinassa Antti vain poseerasi, eikä enää lähtenyt ajamaan. Kypärä kun olisi niiin tärkeä muistaa aina laittaa päähän..

Sunnuntaina olin kutsunut meille vieraita grillaamaan. Tämä perhe on sellainen alun perin "kavereiden kaveripariskunta", johon tutustuimme ystäviemme häissä ja niiden järjestelyiden aikaan. Voimakas yhdistävä tekijä oli esikoistemme odotus, sillä olimme molemmat raskaana, lasketut ajat olivat kuukauden sisällä ja asumme samalla paikkakunnalla. Ystävystyimme ja nythän meillä ovat sitten nämä nuoremmatkin pojat taas kuukauden ikäerolla :´) Lisäksi olemme päässeet heidän nuoremman pojan kummeiksi. Ihanaa kun erilaisia, tärkeitä ystävyyssuhteita!

Viikonlopun ompeluksista sen verran, että saldona oli yksi "surunvalittelu" sydän. Valkoinen, pitsikoristeella. Ystäväni läheinen kuoli hiljattain, joten halusin muistaa häntä jotenkin pienesti.

Tänään olin auttelemassa siskoani lähinnä kotihommissa. Onpa siinäkin yksi hyvä esimerkki siitä, miten lapsiperheet jäävät nykypäivänä yksin, ilman yhteiskunnan suurempaa tukea. Siskoni nimittäin kaatui ennen joulua, ollessamme lasketteluretkellä Rukalla. Hän kävi jo siellä lääkärissä, mutta mitään selvyyttä ei saatu. Hän on potenut jalkaa koko kevään ja toivonut sen hiljalleen paranevan. Nyt kuitenkin reilu kuukausi sitten ortopedi totesi polvessa olevan tyypillisen lasketteluvamman, muistaakseni jonkun ristisiteen katkeamisen. Tuomio oli suoraan leikkaukseen, muuten ei olisi polvesta tullut kalua.. Onneksi heillä oli vakuutus, joka korvasi leikkauksen ja oli mahdollisuus valita yksityinen klinikka. Siskoni pääsi leikkaukseen ja kuntoutuu nyt parhaillaan. Varsinainen ongelma on tässä nyt kuitenkin se, että siskoni ei saa ottaa painoa tuolle leikatulle jalalle ensimmäisenä kuukautena ja heillä on yksi vuotias poika. Siskoni ei saa nostettua poikaansa edes aamulla hänen herätessään sängystä! Hoitoapua on oltava koko ajan!

Kaupunki ei tässä tapauksessa tullut juurikaan vastaan, kodinhoitajaa ei saanut. Kaikki resurssit kun kuluvat vanhuksiin. Toimistosta tarjottiin vasta myöhemmin harjoittelijaa kesäkuun alkuun.. Myöskään minkäänlaista kiertävää perhepäivähoitajaa ei ollut tarjota... harmillista! Poika kun ei ole ollut vielä vieraalla hoidossa ja on melko allerginen, joten päivähoitoon vienti tuntui melko mahdottomalta ainoastaan kuukauden ajaksi. Onneksi isovanhemmat ja me lähisuku asumme tässä lähellä. Siskoni miehellä oli mahdollisuus lomaan onneksi edes pari viikkoa. Yksi siskoistamme oli auttelemassa viikon verran ja mummut sitten loput. Lisäksi mieheni nuorin sisko lupautui auttelemaan kesätöinään viikon ajan :´) Yhteispelillä saadaan nyt hommat onneksi hoideltua. Niin, ja tänään oli soitettu myös neuvolasta, että perhetyöntekijää voisi saada mahdollisesti päiväksi pariksi. Eli kyllä tämä tästä, vaikka aluksi tuntuikin vaikealta.

Kylläpäs tuli pitkästi, toivottavasti ei sentään puuduttavasti. Mukavaa viikkoa!