sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008

Haikeaa..

Haikeaa siksi, että huomenna on Antin viimeinen hoitopäivä pitkäaikaisella hoitotädillään. Antti on ollut läheisellä perhepäivähoitajalla tämän äitiyslomani ajan, eli viime syksystä saakka vain maanantaisin,mutta sitä ennen joka ikinen arkipäivä 1-vuotiaasta saakka. Hän on viettänyt siis kolme mukavaa vuotta Kirstin, ihanan hoitajan kanssa. Antti meni aluksi hänelle aamuisin jo seitsemän jälkeen, koska työmatkamme on melko pitkä. Kirsti kertoikin heidän viettäneen mukavia varhaisia aamuja Antin makoillessa pienenä poikasena hänen vatsansa päällä lattialla hieman vielä unen pöpperöisenä.. Kuulosti silloin niin ihanalta, että minun poikani sai noin mukavan hoitotädin. Kaikin puolin myös Antti on viihtynyt hoitopaikassaan tosi hyvin ja ollut aina innoissaan menossa sinne.

Päätimme kuitenkin keväällä, että jatkan hoitovapaata vuoden vaihteeseen saakka, muuten viettäisin tällä hetkellä äitiyslomani viimeisiä päiviä.. Samalla päätimme, että Antti jää kotiin, eikä mene enää hoitoon syksyksi. Hänellä alkaa seurakunnan päiväkerhokin, joten siellä näkee saman ikäisiä kavereita ja oppii sosiaalisia suhteita. Idea on edelleen oikein hyvä, enkä vaihtaisi sitä muuhun. Kuitenkin nyt selvisi, että jos olisinkin mennyt töihin jo elokuusta, olisimme saaneet luultavasti molemmat pojat tuolle samaiselle hoitajalle kokopäiväisesti. Vuodenvaihteesta sitten taas ei ole mitään tietoa..

Onpa tämä hankalaa tämä luopumisen tuska, vaikka tiedän, että pojilla on varmasti hyvä olla minun kanssani. Välillä jopa ajattelen, että pitäisikö sitä vielä muuttaa suunnitelmaa ja soittaa nopeasti hoitotoimistoon, että menenkin töihin jo elokuussa. Lisäksi tiedän, että töissäkin se ratkaisisi monta ongelmaa, jos soittaisin ja sanoisinkin tulevani jo syksyksi.. Mutta ei, sitten taas mietin, että onhan niitä hyviä hoitajia muitakin ja kun on kerrankin mahdollisuus hoitaa omia lapsiaan itse, edes puoli vuotta, niin minä käytän sen hyväksi. Eiköhän se mukava hoitopaikka järjesty pojille sitten vuoden vaihteessakin, näin täytyy toivoa.


Kuvassa on Antin hoitolaukkuna viimeisen vuoden ajan kulkenut ihana kassi. Olen ostanut sen Seinäjoen käsityömessuilta. Kuva on Maarit Ailion. Hänellä on paljon ihania kuva-aiheita, joita on saatavana vain ja ainoastaan erilaisilta messuilta niin julisteina, kortteina kuin painokuvinakin ja niistä tehtyinä erilaisina tuotteina. Olen vakiasiakas tällä kojulla aina kun vain heidän myyntipisteensä huomaan.

Vielä täytyy muuten kertoa, että kysyessäni Antilta, että mitä hän haluaisi antaa hoitotädilleen lahjaksi, hän vastasi, että paidan. Siis paidan! Mikään ei muuttanut hänen mieltään ja niinpä kävimme ostamassa Kirstille kesäpaidan. Vaikea ostettava, mutta löysimme Finn Wear:in pinkin trikoopaidan, jonka luulisin nyt olevan edes hieman hänen näköisensä ja jopa suunnilleen hänen kokoisensakin. Lisäksi Antti on askarrellut pahvisen kehyksen, johon laitamme hänen kuvansa. Se toimikoon korttina.


Sitten Juhannukseemme. Kauniista kukkasista olemme voineet nauttia vielä juhannuksen ylikin, koska sain viime viikolla kaksi tosi nättiä ruusukimppua.

Juhannuksen pyhinä saimme paljon aikaiseksi. Teimme takapihan kiveystä ja nauroimmekin, että kun muut heittelevät kiviä jossain kauniin järven rannalla, niin me paiskimme niitä täällä takapihallamme hiki hatussa :`). No, joka tapauksessa saimme pihaa todella paljon valmiimmaksi. Torstaina meillä oli vieraita, oikeastaan vähän kuin yllätysvieraita. Hauskaa pitkästä aikaa. Muuten teimme tosiaan noita kivihommia ja iltaisin kävimme saunomassa. Ensin perjantaina minun vanhempieni mökillä ja sitten lauantaina mieheni vanhempien mökillä, josta laitoinkin kuvia jo kahdessa aikaisemmassa postauksessani. Tässä tunnelmaa nyt perjantain mökkipaikasta.


Näkymä laiturilta mökille..



..ja laiturilta lammelle.

Tämä on sellainen todella rauhallinen metsälampi, joka osuu isäni metsäsaralle. Lammessa on todella kylmä vesi, se kun on sellainen lähdeperäinen, samoin kuin tuo appivanhempieni mökin lampi. Paikka on melko soinen, joten suopursut kukkivat siellä kauniisti. Isäni oli muutamia vuosia sitten tosi innokas hirsiveistäjä ja onkin veistänyt itse tuon oman mökkinsä. Mökki sijaitsee keskellä rauhallisinta metsää ja on todella rentouttava paikka.

Molemmissa mökeissä hyvänä puolena on kaiken muun lisäksi se, että toinen sijaitsee meiltä kotoa noin kahden kilometrin päässä ja toinen noin 20:n kilometrin päässä, eli ajomatka on lyhyt ja toiseen pääsee vaikka pyörällä.

Juhannuksesta jäi oikein mukava olo. Ihanaa kun ei satanut juuri ollenkaan, vain pieni kuuro perjantai aamupäivällä ja siinä se. Tänään sai kastella jo kukkiakin, etteivät kuivahda! Näissä tunnelmissa toivotaan mukavaa alkavaa viikkoa!

7 kommenttia:

Merja K kirjoitti...

Meilläkin oli hieman erilainen juhannus tänä vuonna, mutta mieli on iloinen, kun sai taas edistettyä hommia.

Luopuminen on aina surullista, mutta hyvä ystäväni aina sanoa, että saadakseen jotain tilalle on ensin luovuttava jostakin. Yritän aina muistaa luopumisen hetkinä tuon viisaan lausahduksen.

Iloa päivääsi :)

Hannis kirjoitti...

Moikka Maissi! Ihana asia kyllä on, jos voit olla kotona ja hoidella lapsia. Kun sitä aikaa et saa enää koskaan kuitenkaan takaisin. Tiedät varmaan mitä tarkoitan :-) Toisaalta ymmärrän tuon hoitojutunkin.

Täällä juhannusta ei ole vietetty ollenkaan, mutta otetaan menetetty takaisin kun palataan Suomeen!

Tosi ihanat mökkipaikatkin teillä kyllä on, tosi tunnelmallisia maisemia.

Ai niin, meinasi jo unohtua!! Tulin sanomaan myös sen, että kiitos kirjavarauksessa - laitettu talteen.

Terkuin Hannis :-)

terkuin Hannis

Maissi kirjoitti...

Moi Merja! Sopii kyllä tosi hyvin juuri tähänkin kohtaan tuo ystäväsi miete. Niinhän se on, luopuakin täytyy osata.

Hei Hannis! Niin minäkin olen ajatellut, että nyt on oltava kotona lasten kanssa edes hetken verran, kun on sen aika! Jälkikäteen on turha haikailla, jos ei nyt käytä tilaisuutta hyväksi.. Hyvä, jos kirjavaraus on ok ja spostin osoite sinulla jo onkin!

Tiia kirjoitti...

Voin hyvin kuvitella tuon hyvästä hoitopaikasta luopumisen, itsekin kun välillä pohdin tytön hoitopaikan vaihtoa ihan pelkästään hoidon aukioloaikojen takia! Tykkään niin kovasti nykyisestä päiväkodista, jotenkin niin kodikas.
Mutta uskon myös että pojat saavat jatkossa hyvän hoitopaikan, sitten kun itse palaat töihin. Nyt kuitenkin on tosi ihanaa, että voit hoitaa heitä itse ja nauttia yhteisistä hetkistä =)
Tosi upean näkönen toi teidän porukoiden mökki. Näyttääkin tosi rauhalliselta paikalta.Ja kivoja kuvia oot ottanut sieltä.

Heli kirjoitti...

Kun noin hyvä hoitotäti on kohdallenne osunut, niin voisitko jo nyt hakea poijillenne paikkaa hänen hoiviinsa? Muistaakseni hoitopaikkaa 'saa' hakea 4kk ennen hoidon alkamista, mutta tässä on luultavasti erilaisia menettelytapoja eri kunnissa.

Olkaapa onnellisia, kun teillä peräti kaksin kappalein mökkejä noin lähellä! Mikä ihanuus lähteä vaikka iltaseltaan saunomaan!

Maissi kirjoitti...

Moi Tiia!

Tämä toinen mökki on tosiaankin erittäin rauhallisella paikalla metsän kainalossa. Siellä vaan tulee liian harvoin vierailtua..

Sinulla se loma lähenee! Tervetuloa tänne E-P.n lakeuksille!!!

Heli:
Soittelinkin jo hoitotoimistoon ja ilmaisin haluni samaan hoitajaan. Katsotaan nyt miten käy.. Eihän ne mitään sieltä luvanneet, mutta kovasti ainakin yritän. Mökit on ihan mukavia ja tosiaan oikein sopivan matkan päässä näin pikkulapsiperheelle! Voi lähteä ihan iltasella käymään.

Anki kirjoitti...

Ihanan näköinen juhannuksenviettopaikka ollut teillä! Melkein voi kuulla käen kukkuvan kesäillan hämyssä =) Riikan reissulta muutama kuva blogissa jos haluat käydä vilkaisemassa. Kamera vaan unohtui kentälle autoon, argh, voit kuvitella että harmitti!