Olette varmasti ihmetelleet, että minne olen kadonnut! Tässä taas vihdoin jotain minultakin -kuulumisia roppakaupalla :´).
Ajatuksena on ollut jo tosi monena päivänä kirjoittaa tämän vuoden alun tunnelmista, mutta kiireiseltä tuntuu tämä uusi elämä. Tosin onneksemme loiva laskuhan tämä on ollut. Toissa viikolla työpäivä oli ainoastaan perjantai ja viime viikolla saimme levätä tietenkin vielä tiistaina. Täytyy sanoa, että hyvin on lähtenyt homma käyntiin. Pojat tosin olivat vasta viime maanantaina ekan päivän hoidossa, koska silloin toinen päivä, aloittaessani työt, hoitajan omat lapset sairastivat. On ollut tosi kiva huomata, että pojat ovat jääneet hyvillä mielin hoitoon ja päivät ovat sujuneet niin hoitajan kuin Antinkin mielestä hyvin. Tuntuu olevan niin eri asia, kun hoitoon jää pienemmän lisäksi myös isoveli, "turvaksi". Hoidossa siis alku ainakin lupaavaa!
Minulla taas ensimmäiset päivät ovat vähän tihkaisseet. Vielä kun kaikki on taas opeteltava ja muisteltava uudelleen. Jonkun verran on myös muutoksia tapahtunut tämän puolentoista vuoden aikana. Ja täytyyhän se oma paikka tavallaan taas hakea työporukassakin. Työni on kuitenkin tosi mielenkiintoista ja haastavaa. Työnkuvaanikin hieman muutettiin, joten se antaa oman mukavan lisänsä. Ja loppuviikkoa kohti asiat alkoivat taas luistaa sujuvammin, kun tuli jo ihan omiakin asioita ja jutut alkoivat muistua mieleen.
Minun viettäessäni vuoden viimeistä hoitovapaan päivääni, mieheni oli viimeistä päivää omassa työpaikassaan. Uudet tuulet puhaltavat meillä, kuten olen muutaman kerran tässä syksyn aikana täällä blogissani hieman asiaa raottanut. Olemme tekemässä mieheni vanhempien kanssa sukupolvenvaihdosta ja olemmekin menneet mukaan maatilan pyörittämiseen. Sen vuoksi mieheni jäi pois päivätyöstään. Minä puolestani jatkan nyt omassa työpaikassani ja katsotaan asiaa sitten uudelleen, kun muutaman vuoden kuluttua ostamme loputkin tuosta tilasta. Pidän kuitenkin paljon nykyisestä työpaikastani, joten en vielä osannut ajatella jääväni sieltä pois.
Mieheni päivätyön jättäminen helpottaa nyt paljon tätä arjen pyöritystä, koska työmatkani on yli 30 kilometriä ja pääsen lähtemään jo aikaisin matkaan. Mieheni vie lapset hoitoon vasta kahdeksan jälkeen ja minä sitten taas haen heidät iltapäivällä.
Tämä sukupolven vaihdoshan tarkoittaa meidän tapauksessamme myös muuttoa luultavasti jo tämän kuluvan vuoden vaihteessa. Matka uuteen kotiimme ei ole onneksi kuin kaksi kilometriä, eli kauas ei tarvitse lähteä. Remonttia on tietysti tiedossa ja sen ajatteleminen on ihan mukavaa, mutta tilanne herättää myös paljon haikeutta tätä nykyistä taloa ja kotia kohtaan. Sitä kun on itselle suunnitellut ja rakentanut. Kaikki valinnat ovat omia. Rakentamisestakin on vielä niin hetken aikaa ja nyt täytyisi kaikki valita uudelleen.. Miten sitä taas osaa ja jaksaa! Kaikesta tästä ajatusten tulvasta huolimatta, ajattelen remonttia ja muuttoa positiivisesti ja kyllä varmasti se uusi kotikin alkaa tuntua omalta ja mukavalta ajatukselta, kun vaan pääsee hommiin ja muutos alkaa näkyä. Puitteet tulevassa talossamme ovat ihanat. Noin sata vuotta vanha talo, perinteinen pohjalainen, punamultamaalilla, lutteja ja muitakin vanhoja rakennuksia pihapiirissä. Kaunista. Mieheni vanhemmat ovat tehneet osaremonttia viime vuosien kuluessa, joten pesutilat ja kodinhoitohuonekin ovat uutukaiset. Ajatuksenamme on aluksi tehdä keittiöremontti ja pinnat katsotaan uusiksi joka paikassa. Yksi vanha ovenpaikka avataan ja olohuoneen käyntiä avarretaan, ainakin näillä näkymin. Tilaahan tuossa talossa on varmaankin noin vajaa pari sataa neliötä. Mielenkiintoisia aikoja eletään siis meillä.
Koska työpaikkallani olen lankojen ja muiden käsityömateriaalien ympäröimänä, tarttui sieltä mukaani heti lankaa. Nyt se neulomisinnostus sitten alkoi, jonka puuttumista olen monesti Wanhattaren Marillekin ihmetellyt. Huiveja on valmiina kaksi ja lisää on tulossa kovaa vauhtia. Kamerani on viettänyt aikaa mummulassa, sen unohduttua sinne ja kännykkäkameralla en oikein saanut otettua mieleistäni, joten huiveista mallia ja vaikka ohjettakin tulossa.
Tässäpä taas juttua hetkeksi, toivotaan että arjen tasaantuessa ehdin tänne useamminkin. Olette kuitenkin olleet ajatuksissani koko tämän ajan, jonka olen ollut melkeinpä kokonaan ulkona blogimaailmasta. Tekstin seassa olevat kuvat ovat satunnaisia otoksia, koneelta löytyneitä, kaksi viimeistä kesän asuntomessuilta. Ihanaa tammikuista sunnuntaita ja tulevaa viikkoa!
*click*